keskiviikko 21. elokuuta 2013

Italialaishenkinen perunaterriini

Satuin muutama viikko sitten sivusilmällä näkemään tv:stä ruotsalaisten "Kokkaa mulle illallinen" -tyyppisen ohjelman, jossa yksi ruoka-alalla työskentelevä nainen tarjoili vierailleen perunaterriiniä. Vaikka kyseinen resepti katosikin minulta teille tietämättömille, ajatus perunaterriinistä jäi muhimaan mieleeni. Yhtenä iltana aloin etsiä perunaterriinireseptejä niin suomalaisilta kuin ulkolaisiltakin nettisivuilta, mutta satoni jäi yllätyksekseni aika vähäiseksi. En löytänyt yhtään reseptiä, joka olisi todella kolahtanut, joten päädyin (taas kerran) yhdistämään parhaat puolet useammasta reseptistä. Tässä lopputulos:


6 hengelle

800 g kiinteitä perunoita
100 g marinoituja aurinkokuivattuja tomaatteja
2 valkosipulinkynttä
1 ruukku tuoretta ruohosipulia
1 dl raastettua parmesania
1 kananmuna
1 dl ruokakermaa
kunnon truuttaus juoksevaa margariinia
suolaa myllystä
mustapippuria myllystä
50 g raastettua emmentalia

Vuoraa suorakaiteen mallinen vuoka (terriinivuoka) leivinpaperilla. Kuori perunat ja siivuta ne ohkaisiksi siivuiksi. Laita perunasiivut isoon kulhoon. Valuta aurinkokuivatut tomaatit siivilässä, pilko pienemmiksi paloiksi ja lisää perunasiivujen joukkoon. Pilko valkosipulin kynnet (älä käytä puserrinta!) joukkoon ja saksi mukaan myös tuore ruohosipuli. Raasta parmesankolmiosta hienoa raastetta joukkoon. Lisää myös kananmuna ja ruokakerma, juokseva margariini ja mausteet. (Jätä vielä emmental odottamaan aikoja parempia.) Sekoita ainekset sekaisin ronskin ottein, kuitenkin niin etteivät perunasiivut hajoa. Painele perunasiivut ja seos tiiviisti vuokaan tasaisin kerroksin. Paista 200 asteessa alatasolla 25 minuuttia. Lisää päälle raastettu emmental ja anna paistua vielä noin 20 minuuttia. Anna vuoan jäähtyä hetki. Nosta sitten leivinpaperin avulla terriini pois vuoasta ja anna tekeytyä rauhassa ennen tarjoilua, terriini maistuu maukkaalta hieman kylmempänäkin. Leikkaa terriinistä haluamasi kokoisia siivuja terävällä veitsellä.

Perunaterriini uunista ulos.


Lautaselle päätyi tietysti tätä perunaterriiniä...


...sekä uunilohta, hollandaisekastiketta...


...ja rucolaa (kyllä, rakastan sitä).


 Pinjansiemenet ja lohi ne yhteen soppii.



maanantai 12. elokuuta 2013

Zisconmaggaraa

Yksi aivan ehdoton arjen keittoruokasuosikkini on siskonmakkarakeitto. Se on sinänsä jännä juttu, koska a) en ole erityisesti sianlihan ystävä ja b) en ole erityisesti makkaroiden ystävä. Eli kun kaksi ei-niin-hyvää pistetään yhteen siitä tulee loistavaa - varsin loogista ruoka-ainepäättelyä! Joka tapauksessa tämä on hyvä keitto, joka on saanut mainion lisäyksen anoppini käytännöistä. Hän nimittäin soseuttaa keittojuurekset ennen muiden ainesten lisäämistä. Tämän avulla keitto tulee hieman sameammaksi eikä ikäviä valmiskeittojuurespaloja tarvitse koettaa nielaista puraisematta maukkaampien itse pilkottujen juuresten joukosta. Toinen kiva, ei ehkä niin tyypillinen, muutos on laittaa kasvisliemikuutioiden sijaan kanaliemikuutioita. Ne tuovat vähän enemmän makua ja kauniin värin liemeen.



Neljälle

1½ l vettä
1 pss (200 g) keittojuureksia
1 sipuli
6 kiinteämaltoista perunaa
3 porkkanaa
2 kanaliemikuutiota
10 maustepippuria
2 laakerinlehteä
400 g siskonmakkaroita

Laita kattilaan 3 dl vettä ja keittojuurekset kiehumaan. Anna juuresten kiehua kypsiksi (noin 5 min.) sillä välin kun kuorit ja pilkot perunat sekä porkkanat kuutioiksi ja sipulin pieneksi. Keittojuuresten ollessa kypsiä soseuta ne sauvasekoittimella. Lisää loput 12 dl vettä, pilkottu sipuli sekä peruna- ja porkkanakuutiot. Lisää myös mausteet, ja anna kiehua rauhallisella lämmöllä noin 10 min. eli kun perunat ja porkkanat ovat kypsiä. Purista siskonmakkarapallerot joukkoon ja keitä vielä ne kypsiksi. Anna jäähtyä hetki ja nauti!




sunnuntai 11. elokuuta 2013

Turun parhaat gluteenittomat pizzapaikat

Välillä on mukava herkutella pizzan parissa, ja gluteenittomaan ruokavalioon siirtymisen myötä nousikin mieleeni huoli siitä, että nautinnolliset pizzat ovat mennyttä elämää. Aika pian kuitenkin huomasin huoleni turhaksi, sillä suht monesta paikasta on nykyään mahdollista saada gluteenitonta pizzaa. Turusta olen löytänyt pari helmeä. Ensimmäinen näistä on Pizzaline, jolla on muuten Turun lisäksi liikkeet Raisiossa ja Kaarinassakin. Pizzalinelta on mahdollisuus saada kaikki pizzat gluteenittomana. Pizzalinen gluteeniton pizzapohja muistuttaa tavallista pannupizzapohjaa eli on aika paksu ja mehevä, vähän rapea. Ison lisäplussaan Pizzaline saa siitä, että gluteenittomasta pizzasta ei tarvitse maksaa lisämaksua.

Toinen, ja ehkäpä edellistä vielä hieman kiiltävämpi, helmi on Turun klassikkopizzapaikka Dennis, jolla on ravintolat myös Helsingissä (useampikin itse asiassa), Kirkkonummella ja Tampereella. Dennis on perustettu Turun Linnankadulle jo vuonna 1975 eli turkulaiset ovat saaneet nauttia Dennis Rafkinin pizzoista jo useamman vuosikymmenen ajan. Myös Denniksessä on mahdollista saada kaikki pizzat gluteenittomana. Gluteenittomasta pizzasta saa pulittaa 1,70 euroa ekstraa, mutta pizza on pienen lisämaksun arvoinen. Pizzapohja on todella ohut ja muistuttaa siten tavallista vehnäpizzapohjaa. Pohjassa ei ole juurikaan sitkoa, mutta se on silti todella hyvää! Pizza on aika iso kooltaan, joten voit syödä osan pizzasta paikan päällä ja pyytää loput dogibägissä mukaan.


keskiviikko 7. elokuuta 2013

Simppeli pyttipannu

Eilisestä ragùsta jäi muutamia perunoita yli (tai sitten keitimme niitä tarkoituksella liikaa...) ja viime viikon mökkireissulta taasen palautui yksi käyttämätön makkarapaketti, joten tottahan toki mieheni toivoi, että tekisin niistä pyttipannua. Meillä on tapana syödä pyttipannua muutaman kerran kesässä, ja tällaisen sadepäivän iloksi se sopi vallan hyvin. Kummallista pyttipannussa on se, että olemme molemmat sitä mieltä, että se maistuu toisen tekemänä paremmalta kuin itsen tekemänä. Tänä kesänä minä olen tainnut vastata kaikkien syömiemme pyttäreiden teosta, joten ensi kesänä on sitten minun vuoroni nautiskella vielä tätäkin paremmista pyttäreistä!


2-4 syömärille nälän suuruuden ja lisukkeiden määrän mukaan

8 kiinteämaltoista perunaa
1 pkt (400 g) grillimakkaraa
2 sipulia
Vogelin Herbamare yrttisuolaseosta ja/tai grillimausteseosta
margariinia

Keitä kiinteämaltoiset perunat kypsiksi mielellään jo edellisenä päivänä tai ainakin useita tunteja ennen kuin alat valmistaa pyttipannua. Parhaita perunoista tulee, kun pidät niitä yön yli jääkaapissa, jolloin ne pysyvät paistettaessa paremmin koossa. Kuutioi perunat ja grillimakkara sekä silppua sipulit pieniksi. Mikäli sinulla ei ole mielettömän isoa muurinpohjapannua, kannattaa ottaa kaksi eri paistinpannua makkaroita ja perunoita varten. Itse tykkään, että sipulit tummuvat kunnolla, joten aloitan ruskistamalla niitä margariinissa ensin hetken aikaa itsekseen. Mikäli pidät vaaleammista sipuleista, lisää ne perunoiden joukkoon vasta kun perunat ovat saaneet väriä. Tätä ruokaa tehdessä ei kannata säästellä lieden lämmön kanssa, koska vain riittävän kova lämpö (ja sopiva määrä rasvaa) antaa perunoille ja makkaroille rapean ja kauniin pinnan. Itse pidän liettä täysillä lähes loppuun asti, mutta tietysti lieden tehokkuuskin vaikuttaa paljon. Paistamisen yhteydessä mausta ainekset yrttisuolalla ja/tai grillimausteella. Jotkut vannoutuneet mustapippurifanit saattavat rouhaista vähän sitäkin joukkoon. Kun olet paistanut aineksia hyvän aikaa eli noin 15 minuuttia, yhdistä ainekset keskenään yhdellä pannulla, sekoita vielä ja tarjoile!

Potaatit pannulla paistumassa.
 

Joku saattaisi lisätä valmiiseen annokseen ketsuppia ja/tai sinappia.


Minä pistin tällä kertaa ääntä kohti ihan naturellina vaan. Ja tietysti hieman lämpimän maidon kera.


tiistai 6. elokuuta 2013

Ragù

Kun huusholli on jo kesän helteistä johtuen "mukavasti" lämmin niin miksen lisäisi pökköä pesään keittelemällä maailman mainiointa jauhelihasoosia tuntitolkulla - etenkin kun jääkaapissa seisoo avattu punkkupullo jokseenkin orpona. Siispä tuumasta toimeen. Ragùhan on italialaisissa keittiöissä kehitelty, usein jauhelihasta tehty, lihakastike, jonka valmistukseen käytetään vihanneksia (esim. sipulia, porkkanaa, selleriä), tomaattia ja punaviiniä. Ragù tarjoillaan perinteisesti keitetyn pastan kanssa. Ragù ei ole ratkaisu äkkinälkään, sillä kastiketta on hyvä keitellä hissukseen tunti jos toinenkin. Mutta se kannattaa, sillä lopputulos on todella todella suussa sulavan maukas!


4-6 annosta

margariini-öljyseosta
2 pienehköä sipulia
3 valkosipulinkynttä
3 pientä porkkanaa
500 g nauta-sikajauhelihaa
mustapippuria
suolaa
vajaa 1 rkl pizzamaustetta
1 rkl sokeria
2½ dl punaviiniä
1 tlk (400 g) kuorittuja tomaatteja
1 tlk (70 g) tomaattipyrettä

Pilko sipuli ja valkosipulit pieneksi. (Valkosipulia ei kannata missään nimessä pistää puristimesta läpi, koska se tuo ikävän kitkerän maun.) Raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi. Minulla oli kolme pientä porkkanaa ja niistäkin palanen päätyi koirien suihin tiputtuaan lattialle, joten isoja porkkanoita ei kannata laittaa kahta enempää mikäli haluaa noudattaa ohjetta. Laita kannelliseen paistokasariin margariini-öljyseos kuumenemaan. Kuullota pilkottuja sipuleita ja raastettua porkkanaa muutaman minuutin ajan, mausta mustapippurilla ja suolalla. Lisää jauheliha kahdessa osassa, ruskista kypsäksi. Mausta vielä mustapippurilla, suolalla, pizzamausteella ja sokerilla, tarkista maku. Alenna lämpötilaa ja lisää punaviini. Anna poreilla 10-15 minuuttia ilman kantta, jotta suurin osa viinistä keittyy kasaan. Lisää kuoritut tomaatit (pienellä vesitilkalla kannattaa huuhtoa tölkistä kaikki tomaattisoseet mukaan kasariin) ja tomaattipyree. Laita kansi päälle ja anna lämpöä tulla siten, että kastike kiehuu rauhallisesti. Tee sillä aikaa jotain mukavaa, kun annat kastikkeen poreilla parin tunnin ajan. Älä kuitenkaan lähde niin kauas, ettet pysty sekoittamaan kastiketta muutamaan otteeseen ja varmistamaan, että tomaatit hajoavat sopivasti.

Koska söimme eilen pastaa, päätin heittää perinteiset ragùohjeet lisukkeiden osalta romukoppaan ja tarjoilla kastikkeen keitettyjen perunoiden kera. Annoksen pinnalle höyläsin tietysti muutamia parmesanlastuja. Salaattikomponenttina oli tällä kertaa oliiviöljyssä kieriteltyjä ja pilkottuja punaisen paprikan, avomaankurkun ja omenan paloja. Päälle truuttasin vielä hieman tummaa balsamicokastiketta. Peruna toimi muuten loistavasti kastikkeen ja parmesanin kanssa. Emme jääneet yhtään kaipaamaan pastaa. Onneksi kastiketta tuli niin runsaasti, että tätä saa syödä lähipäivinä vielä uudestaankin!

Parhautta ruoan saralla.

 
 

Tällaista Merlotia pääsi soossiin, sopi oikein mainiosti.


sunnuntai 4. elokuuta 2013

Vesimeloni-halloumisalaatti ja suklaisen vaniljainen marjakimara

Viikonloppu kului hyvässä seurassa mökkeilystä nauttien. Saunomisen, uimisen ja pelailun lomassa teimme maittavaa ruokaa. Ei siitä vaan pääse mihinkään, että ruoka maistuu aina vielä paremmalta raittiissa ulkoilmassa! Nautiskelimme keitettyjä kesäperunoita ja -porkkanoita uunissa paistetun kirjolohen kera. Kastikkeen virkaa toimitti kermaviiliin sekoitettu sinappi-kurkkusalaatti sitruunalla, sokerilla, suolalla ja mustapippurilla maustettuna. Makunautinto täydentyi vielä vesimeloni-halloumisalaatilla:


Neljälle

jääsalaattia
rucolaa
½ pienehkö vesimeloni
400 g halloumia
oliiviöljyä
mustapippuria

Revi jääsalaatti kulhon pohjalle. Lado päälle rucola. Levitä oliiviöljyä päälle ja rouhi mustapippuria. Kuutioi vesimeloni ja lisää päälle. Juuri ennen tarjoilua paista halloumit esim. grillissä ja lisää muun salaatin päälle. Tarjoile nopeasti, sillä halloumista tulee melko nopeasti kumimaisen sitkeää.


Jälkiruokana toimi yksinkertainen ja helteisenä kesäpäivänä mitä parhain marjakimara suklaakeksien ja vaniljakastikkeen kera:


Neljälle

1 pkt suklaakeksejä (Semper)
1 tlk Valio Vanilla vaniljakastiketta
1 rs tuoreita vadelmia
1 rs tuoreita mustikoita
½ l tuoreita mansikoita

Pilko keksit pienemmiksi paloiksi. Perkaa mansikat ja pilko pienemmiksi. Lado tarjoilumaljan pohjalle keksipaloja. Kaada päälle vaniljakastiketta. Lisää vadelmia, mustikoita ja mansikoita. Tee päälle toinen vastaava kerros. Tarjoile ja nauti!


Jälkiruoan kanssa tarjoilimme tämän kesän ehdotonta suosikkikuohariani Platino Pink Moscatoa. Viini on raikas ja kauniin värinen, ja siinä on vain 7 % alkoholia eli tästä juomasta ei tule äkkihumalaa. Moscato on suosikkirypäleeni vaaleiden viinien puolella, eli ei ollut yllättävää, että tämä viini on tuonut minullekin nautinnon kuohuviinien maailmassa. Useimmat kuoharit ovat minun makuun liian kuivia tai kitkeriä, mutta tässä viinissä ei ole niistä pelkoa. Eli kannattaa kokeilla niidenkin, jotka eivät erityisesti pidä kuohareista!