sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Minttu-limekaritsaa ja mustaherukkakastiketta

Ostimme lähikaupasta kotimaista karitsan sisäfileetä, jota ajattelimme valmistaa hieman uudella tyylillä. Minttu toki on klassinen yrtti karitsan kanssa käytettäväksi, mutta saadaksemme annokseen raikkautta päätimme lisätä karitsanpalojen päälle limen kuorta. Ja sehän toimi kuin häkä. Mustaherukkakastike puolestaan antoi annokseen makeutta ja intensiivisellä värillään myös visuaalista viehättävyyttä. Lisukkeiksi valitsimme aina varmat uunijuurekset sekä neulapavut. Kokonaisuus oli viikonlopun kotiruokaa parhaimmillaan!




Minttu-limekaritsa

4 annosta

n. 500 g karitsan sisäfileetä
kourallinen tuoretta minttua
n. 1 dl oliiviöljyä
mustapippuria myllystä
suolaa myllystä

voi-öljyseosta
1 lime


Poista fileistä mahdolliset kalvot, laita lihat pieneet kulhoon. Hienonna minttu ja lisää kaikki kuivat mausteet fileiden päälle, hiero fileiden pintaan. Lisää lopuksi oliiviöljy, kääntele fileitä niin, että öljy tarttuu tasaisesti lihojen pintaan. Peitä kulho ja anna tekeytyä jääkaapissa parin tunnin ajan.

Kuivaa fileet talouspaperilla. Kuumenna voi-öljyseos paistinpannussa. Paista fileitä molemmin puolin 2-3 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea ja sisälämpötila 52-55 astetta (medium). Nosta lihat folion sisään ja anna levätä 10 minuuttia ennen leikkaamista. Raasta lihapalojen päälle hienoa limen kuorta.





Mustaherukkakastike

4 annosta

2 rkl voita
1 salottisipuli (tai pieni keltasipuli)
1 dl punaviiniä
2 dl vettä
2 tl vasikanfondia
1 dl mustaherukoita (pakastetut käyvät hyvin)
1 tl fariinisokeria
mustapippuria myllystä
suolaa myllystä 
ruskeaa maizenaa


Sulata voi kattilassa. Kuullota hienonnettu sipuli pehmeäksi. Lisää viini ja anna kiehua pari minuuttia. Lisää vesi ja fondi, anna kiehua hiljalleen. Lisää mustaherukat ja sokeri, mausta mustapippurilla ja suolalla. Anna kiehua kasaan hiljalleen noin viitisen minuuttia. Siivilöi kastike kattilaan, painele siivilään jääneistä aineista irtoavat maut kattilaan. Suurusta maizenalla haluamasi koostumuksen saavuttamiseksi koko ajan kiehuen ja sekoittaen. Tarkista maku.



lauantai 20. helmikuuta 2016

Ravintola Sointu

Sointu on Turun keskustassa sijaitseva, menneiden vuosikymmenten tunnelmaa henkivä ravintola, jossa on myös erillinen baariosio. Ulkoapäin Sointu näyttää vaatimattomalta, mutta sille ei kannata antaa liikaa painoarvoa vaan astua rohkeasti sisään. Sointu tarjosi tänä vuonna ystävänpäivänä viiden ruokalajin yllätysmenun, joten päätimme lähteä katsastamaan paikan. Menussa oli yhdistetty vanhoja, jo listalta poistuneita annoksia sekä kevään uuden listan annoksia. Pöytää varatessamme olimme ilmoittaneet yhden ruokailijan olevan gluteeniton, mutta tämä huomioitiin kaiken kaikkiaan odotettua huonommin. Annoksista kyllä poistettiin gluteenia sisältävät ainekset, mutta mitään vastaavaa ei valmistettu tilalle. Gluteeniton ruokailija sai siis aika paljon vähemmän vastinetta rahoilleen kuin perusnautiskelija. Ja lopuksi ennen itse menuun siirtymistä: Pahoittelen kuvien tavanomaista huonompaa laatua. Mukanani oli vain uudenkarhea kännykkäkamera, jonka kaikkia ominaisuuksia en kaiketi osannut hyödyntää. Tai voi sen ajatella niinkin, että kuvatkin henkivät Soinnun rosoisempaa tyyliä.


Keittiön tervehdyksenä tarjoiltiin perunavaahtoa, jonka rakenne oli samettisen pyöreä. Runsas suola sekä herneenversot ja rucola piristivät annosta. Lisäksi pöytään tuotiin leipää ja voita, gluteenitonta leipää ei ollut saatavilla.




Ensimmäinen alkuruoka oli punajuuricarpaccio, kahvia ja vuohenmaitovohvelia. Gluteenittomasta annoksesta vohveli oli jätetty pois. Annos oli mielestämme illan paras, vaikka emme löytäneetkään siitä kahvin makua. Punajuurien kypsyys oli sopiva ja annoksen mittasuhteet olivat kohdillaan. Kaiken kaikkiaan varsin tasapainoinen kokonaisuus.




Lämmintä alkuruokaa saimme odotella yli puoli tuntia, vaikka ravintola ei ollut edes täynnä. Annosten tarjoilurytmi olisi kokonaisuudessaan voinut olla hieman nopeampi, ja näin huomasimmekin tapahtuvan useimmissa viereisissä pöydissä. Toinen alkuruoka oli kirkas merilohikeitto inkiväärin ja mädin kera. Sahrami-sihtruunaruoholiemi oli piristävä vaihtoehto perinteiselle lohikeiton liemelle. Inkiväärikreemi ja mäti toivat annokseen tarvittavaa lisävivahdetta.




Pääruokana eteemme tuotiin kokonaisena paistettu viiriäinen juurespedillä konjakkikastikkeen kera. Vaikka annos oli näyttävä ja viiriäinen moitteettomasti valmistettu, sitä oli hankala syödä. Emme löytäneet kastikkeesta konjakin makua ja vaalea väri sekä liian liemimäinen rakenne eivät sopineet annokseen. Lisäksi punajuuri värjäsi liemen tovin jälkeen vaaleanpunaiseksi, mikä ei ollut visuaalisesti viehättävää. Bataatit ilahduttivat annoksessa. Myös viinirypäleet olivat nokkela lisä.




Ennen jälkiruokaa nautiskelimme juustolajiltelman ananas-rosmariinihillokkeen, spelttinäkkärin (ei gluteenittomassa annoksessa), pähkinäsekoituksen ja tuoreiden yrttien kera. Juustoiksi oli valittu somerolaisen Kolatun tilan valkohomejuusto, tanskalainen sinihomejuusto ja sveitsiläinen Appenzeller, jotka kaikki toimivat mainiosti. Lisäksi annos oli visuaalisesti kaunis ja moniulotteinen, joskin myös aika täyttävä. Ananas-rosmariinihilloke toi tarvittavaa raikkautta, joskin rakennetta olisi voinut vielä pehmentää. Joka tapauksessa maistuva kokonaisuus.




Jälkiruokana tarjoiltiin lämmin (tai pikemminkin kuuma!) sitruunasoufflé suklaan ja mustikkajäätelön kera. Gluteenittomalle ruokailijalle soufflén tilalla tarjoillut melonit olivat melkoinen pettymys. Mustikkajäätelö oli samettisen pehmeää ja maultaan rikasta, mutta se ei välttämättä ollut paras yhdistelmä sitruunakohokkaan kanssa. Lisäksi annoksessa olisi voinut toimia paremmin suklaan sijaan vaikkapa lakritsi. Jälkiruoan kanssa mieheni tilasi Turun Kahvipaahtimon kahvia, joka oli maukasta, mutta joka tarjoiltiin huomattavasti ennen kuin itse jälkiruoka tuotiin pöytään. Tätä tarjoilija kuitenkin pahoitteli.




Viiden ruokalajin ystävänpäivämenu maksoi 49 euroa, joka oli mielestämme kohtuullinen hinta. Viinipaketin olisi saanut 30 eurolla. Yhteenvetona voimme todeta, että Soinnussa on selkeästi yritystä, mutta viimeinen silaus ruokien toteutuksessa jää uupumaan, minkä johdosta ruoka oli hyvän sijaan keskinkertaista. Palvelu oli ystävällistä, mutta tarjoilijoiden työskentelyssä on vielä hiomista - toisaalta hieman kotikutoinen meininki myös erottaa Soinnun muista vastaavanlaisista ravintoloista. Taustamusiikki oli viihtyisää ja ravintolan ilmeeseen sopivaa. Loppukaneettina sanottakoon, että olisimme halunneet viehättyä Soinnusta enemmän kuin mitä tällä kertaa tapahtui. Koska Soinnussa kuitenkin on selkeästi potentiaalia, annamme sille ehkä vielä joskus myöhemmin uuden mahdollisuuden...


keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Bulgogi

Bulgogi on perinteinen korealainen ruoka, jossa liha (yleensä nauta) marinoidaan ja kypsennetään sen jälkeen nopeasti. En tiedä juuri mitään Korean ruokakulttuurista enkä ollut koskaan aiemmin maistanut bulgogia. Mieheni onnistui kuitenkin jostain ihmeen syystä kehittämään kaikessa hiljaisuudessa parantumattoman himon bulgogiin, ja yhtenä päivänä kaupassa ollessamme huomasin hänen latovan ostoskärryihin entrecôten lisäksi sitä sun tätä bulgogiin viittaavaa ainesta. Kotona sitten mies kääri paitansa hihat ja ryhtyi tositoimiin. Lopputuloksena syntyi todella maukasta lihaa, jota tarjoilimme korealaiseen tyyllin salaatinlehdiltä riisin ja muutaman lisukkeen kera. Ja vaikkei käyttämämme tsatsiki kuulukaan aasialaiseen ruokakulttuuriin, se sopi todella hyvin annokseen tuoden siihen raikkautta. Isommilta lehdiltä tarjottuna nämä toimivat pääruokana, mutta pienemmiltä lehdiltä tarjottuna ne ovat mainio makupala seisovaan pöytään tai osaksi korealaista maistelutarjotinta. Ruoka on ikään kuin korealainen versio tacoista, mutta paljon maistuvampi ja kevyempi!




4 annosta

500 g naudan entrecôtea

marinadi
3 rkl soijakastiketta
1 rkl seesamiöljyä
1 rkl fariini- tai ruokosokeria
1 tl raastettua inkivääriä
1 hienonnettu valkosipulinkynsi
1 rkl paahdettuja valkoisia seesaminsiemeniä
mustapippuria myllystä

1½ dl basmatiriisiä
4 dl vettä
ripaus suolaa
1 Cosmopolitan-salaatti
1 punainen paprika
noin 10 cm pala kurkkua
2 avokadoa
½ annos tsatsikia
(Sriracha-kastiketta)
öljyä

Leikkaa liha ohuiksi suikaleiksi. Valmista marinadi kulhossa sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Lisää marinadin joukkoon lihasuikaleet ja kääntele hyvin, jotta marinadia tarttuu tasaisesti lihojen pintaan. Anna marinoitua jääkaapissa parisen tuntia. Valmista sillä aikaa tsatsiki ohjeen mukaan. Kun liha on viimeisillään marinoitumassa huuhdo salaatin lehdet ja kuutioi paprika, kurkku ja avokadot. Kuumenna kattilassa suolavesi kiehuvaksi ja keitä riisi kypsäksi 10 minuutissa ja jätä hautumaan 5 minuutin ajaksi kannen alle. Kuumenna paistinpannu todella kuumaksi. Paista lihasuikaleet kahdessa eri erässä pienessä määrässä öljyä nopeasti välillä käännellen jättäen ne hieman punertaviksi. Kokoa annos latomalla salaatinlehden päälle ensin riisi, sitten avokado ja lihat. Koristele paprikalla ja kurkulla, ja viimeistele tsatsikilla sekä tulisuutta kaivatessasi Sriracha-kastikkeella.




lauantai 6. helmikuuta 2016

Kaskiksessa jälleen

Vuosi on vaihtunut ja se tarkoittaa sitä, että myös Turun Kaskiksessa leikitellään uudella menulla. Sinnikkäiden ponnistelujen seurauksena onnistuimme saamaan pöydän perjantai-illaksi, ja eilen odotuksemme palkittiin kun Kaskiksen ovet avautuivat meille. Kaskiksessa puhaltavat nyt siinäkin mielessä uudet tuulet, että ravintola on siirtynyt helmikuun alusta pelkkään menutarjontaan, jossa on valittavissa neljä tai kuusi ruokalajia. À la carte -vaihtoehtoa ei siis ole enää ollenkaan. Muutos on mielestäni varsin mielekäs, koska suurin osa kävijöistä valitsisi joka tapauksessa menun ja näin ravintola kykenee antamaan siihen täyden panoksensa. Kaskiksen eduksi täytyy ehdottomasti mainita myös heidän täysin saumaton sopeutumiskyky erilaisten erikoisruokavalioiden suhteen. Vegemenuhan löytyy vakiona ravintolan listalta, mutta sen lisäksi esimerkiksi gluteeniton ruokavalio huomioidaan poikkeuksellisen hyvin tekemättä siitä kuitenkaan turhan suurta numeroa. 

Sitten itse asiaan. Amuse bouchena oli porkkanakeittoa yrttiöljyn kera, joka tarjoiltiin todella sympaattisesta, pienestä savikupista. Porkkanan maku oli samalla intensiivinen ja pehmeä, ja yrttiöljy täydensi samettista keittoa loistavasti. Olimme niin innoissamme tästä keittiön tervehdyksestä, että unohdin kokonaan ottaa siitä kuvan. Sorry folks.

Varsinaisen menun aloitti perinteiseen tapaan (ja hyvä niin!) Kaskiksen kalaympyrä, joskin ensimmäistä kertaa ei-vaaleasta kalasta valmistettuna. Lautaselta löytyi siis lohta. Minulla puolestaan lohi oli sattuneesta syystä korvattu katkaravuilla, ja varsin mainiosti toimivat tässä nekin. Erityistä ihastusta aiheuttivat kelta- ja punasipuli, jotka olivat niin rakenteeltaan kuin maultaan täydellisiä. Myös raejuusto sopi annokseen yllättävän hyvin, hirssiäkään väheksymättä. Ja miten oivallinen valinta tuo lautanen olikaan tälle annokselle! Kerrassaan loistava aloitus illalle!




Toisena alkuruokana saimme Kaskiskebabit. Perusversiossa annos tarjoillaan grillihengen mukaisesti paperikääreen sisällä olevasta pitaleivästä, mutta gluteenittomassa versiossa pitaleipä on korvattu paahdetuilla gluteenittomilla leipäkrutongeilla ja annos tarjoillaan lautaselta. Vaikka en ole erityisesti kebabin ystävä, tämä kokonaisuus oli todella maukas! Majoneesissa oli juuri sopivasti potkua ja leipäkrutongit toivat annokseen riittävästi tekstuuria. Kokonaisuus oli täyteläinen, mutta raikas. Miehenikin innostui Kaskiksen grilliruoasta kovasti; hänen kebabinsa hävisi vatsan uumeniin alta aikayksikön. Kahden onnistuneen alkuruoan jälkeen jäimme mielenkiinnolla odottamaan illan keittoa...




...joka täyttikin - ei enempää eikä vähempää - kaikki odotuksemme. Lautaselta löytyi paahdettua punajuurikeittoa, häränposkea ja päärynäkermaa. Lisäksi pöytään kannettiin tummaa leipää ja fermentoitua tattivoita. Keittoon oli onnistuttu saamaan todella intensiivinen punajuuren maku, jota päärynäkerma raikasti sopivasti. Häränposket toivat annokseen lihaisuutta ja purutuntumaa. Setsuurin tyyppistä gluteenitonta leipää kului viipale jos toinenkin keiton kyytipoikana - pisteet maukkaasta leivästä eivät tosin täysin menneet Kaskikselle, sillä tuote oli Suloisten valikoimasta. Joka tapauksessa tämä annos oli ehdottomasti lämpimistä annoksista illan suosikkimme! 

Muutama sananen myös illan juomista. Koska en itse voinut tällä kertaa nautiskella talon viinitarjonnasta, myös mieheni päätti jättää viinit väliin. Sen sijaan hän nautti islantilaisen Einstökin raikasta ja pehmeää vaaleaa alea sekä tummaa ja täyteläistä porteria, jotka molemmat olivat hyviä valintoja. Itse sain viinimäistä tunnelmaa Meinklangin rypälemehusta, josta pidin kovasti, ja joka oli mielestäni todella toimiva alkoholiton vaihtoehto erityisesti kylmien alkuruokien kanssa.




Pääruoat eivät tällä kertaa aivan kivunneet alkuruokien tasolle. Ensimmäisenä pöytään tuotiin paahdettua Kuusiston kuhaa, satay-kastiketta ja kaalipaistosta. Satay-kastike oli sinänsä hyvää, mutta se peitti turhan paljon laadukkaan, läheltä pyydetyn kuhan makua - loistava kalaraaka-aine tuntui menevän hieman hukkaan. Kaalipaistos oli iloinen yllätys, mutta se dominoi mielestämme annosta liikaa. Vaikka pohjalla maistui raikkaan hapokas liemi, annos olisi kaivannut vielä jonkin lisäulottuvuuden. Rankkasimme tämän annoksen menukokonaisuuden jumbosijalle.




Lihapääruokana tarjoiltiin paahdettua härän marmorifileetä, puikulaperunapyreetä ja madeirakastiketta. Liha oli odotetusti annoksen kuningas ja pyree toimi sen kaverina mainiosti. Madeirakastike puolestaan toi makeudellaan annokseen mielenkiintoa, ja rapeiksi jätetyt pienet maa-artisokkakuutiot olivat oiva lisä. Koska edellinen annos oli ollut todellinen kaalien ilotulitus, emme olisi kaivanneet kaalia enää tähän toiseen pääruokaan. Lisäksi hyppysellinen lisäsuolaa olisi voinut kohottaa annoksen seuraavalle tasolle.




Jälkiruoka korjasi menun kurssin eittämättä takaisin vakuuttavan hurmaavalle Kaskis-tasolle. Annos oli nimetty hauskasti Xoco Kaskikseksi. Pääkomponentteina toimivat minttujäätelö, maitosuklaaparfait ja snickerskastike. Perusversiossa oli lisäksi mantelista (?) kuivakakkua. Minttu maistui jäätelössä vahvasti raikastaen muutoin varsin suklaisen annoksen. Lämmin kastike toi hyvän makunsa lisäksi yllätyksellisyyttä muutoin kylmään jälkiruokaan. Tummat viinirypäleet olivat kekseliäs ja kaunis valinta. Vaikka vatsamme olivat jo natista liitoksistaan, halusimme ehdottomasti syödä lautaset puhtaiksi. Xoco Kaskis oli nappisuoritus menun päätökseksi!




Lopuksi voimme todeta, että Kaskiksen mutkaton, mutta varsin asiantunteva, palvelu on yhä ravintolan valttikortti taidokkaan ruoanlaiton lisäksi. Kuuden ruokalajin menu irtoaa edelleenkin mieltä ja makunystyröitä ilahduttavaan 59 euron hintaan. Mikäli siis onnistut saamaan pöytävarauksen Kaskiksesta, kannattaa sinne todellakin mennä. Hyvä ruoka on elämys.

Tsekkaa myös aiempi postaukseni Kaskiksesta.


perjantai 5. helmikuuta 2016

Runebergin muffinssit

Hyvää Runebergin päivää! Äitini leipoi helppoja ja nopeita Runebergin muffinsseja, jotka olivat todella maukkaita. Nämä maistuvat myös lapsille, koska ohjeessa ei ole punssia. Jos kaikki muffinssit eivät heti katoa parempiin suihin, nämä säilyvät varsin mainiosti jääkaapissa muutaman päivän ajan.




12-14 kpl

150 g margariinia
1½ dl sokeria
2 kananmunaa
1 dl mantelirouhetta
1½ dl vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta
1½ dl gluteenittomia korppujauhoja
2 tl piparkakkumaustetta
1 tl leivinjauhetta
vadelmahilloa

koristeluun:
1½ dl tomusokeria
tilkka vettä
vadelmahilloa


Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää joukkoon kananmunat yksitellen vatkaten. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää seos taikinan joukkoon. Sekoita tasaiseksi. Lado paperiset muffinssivuoat uunipellille ja täytä ne taikinalla hiukan yli puoleen väliin asti. Laita jokaisen muffinssin keskelle lusikallinen vadelmahilloa. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 16 minuuttia, kunnes taikinaa ei tartu hammastikkuun ja pinta on kauniin vaalean ruskea. Anna muffinssien jäähtyä huoneenlämmössä. Koristelua varten sekoita tomusokeriin tilkka vettä. Älä kuitenkaan tee kovin löysää seosta, koska sitä on vaikeampi pursottaa kauniista ja se valuu helpommin. Lusikoi jokaisen muffinssin päälle lusikallinen vadelmahilloa. Laita tomusokeri-vesiseos esimerkiksi Minigrip-pussiin ja leikkaa kulmasta pieni pala pois. Pursota hillon ympärille. Säilytä muffinsseja jääkaapissa suljetussa rasiassa.