sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Maailman parhaat hasselpähkinäpikkuleivät

Nämä ovat ehdottomasti parhaimpia gluteenittomia pikkuleipiä, joita olen maistanut! Rakenne on pehmeä ja leivonnainen sulaa suuhun. Hasselpähkinä tuo mukavasti purutuntumaa ja täyteläisyyttä. Lisäksi nämä eivät ole liian rasvaisen makuisia, vaan kokonaisuus jättää jopa kevyehkön vaikutelman. Näitä tuleekin helposti syötyä yksi jos toinenkin... Resepti on alkujaan mieheni isoäidiltä, joka loihtii näitä kahvipöydän koristukseksi kädenkäänteessä. Ja joka kerta nämä ovat yhtä maukkaita!




Noin 65 kpl

200 g margariinia
1 dl sokeria
1 kananmuna
4 dl gluteenitonta jauhoseosta (esim. Semper Fin Mix tai Sunnuntai)
70 g hasselpähkinäjauhetta
1½ tl leivinjauhetta
noin 65 kokonaista hasselpähkinää


Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Lisää muna vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään, ja sekoita ne rasva-munaseokseen. Peitä kulho kelmulla ja anna taikinan vetäytyä viileässä noin tunnin ajan. Jaa taikina viiteen osaan. Pyörittele jauhotetulla leivinpöydällä paloista tankoja. Paloittele tangot noin 13 palaan. Pyörittele palat palloiksi. Nosta leivinpapaerilla vuoratulle pellille. Jätä leviämisvaraa. Paina pikkuleivän keskelle hasselpähkinä. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa 10-12 minuuttia. Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

Pikkuleipiä voi pakastaa.




torstai 16. lokakuuta 2014

Suppilovahverokastike ja porkkana-perunamuusi

Suppilovahverot, tuttavallisemmin suppikset, ovat ehdotonta metsien kultaa! Vaikka lapsena pidin kovasti kantarelleista - ja ovathan ne mielettömän hyviä edelleen - suppilovahverot ovat nykyään minulle ehdoton sienisuosikki nro 1. Onneksi olen onnistunut löytämään suppiksia metsästä tänäkin vuonna, vaikka tämä ei kovin tuottelias sienivuosi olekaan. Ja kun suppiksia löytyy niistä on joka vuosi tehtävä ainakin kerran "sitä perinteistä sienikastiketta", joka kaikessa yksinkertaisuudessaan on vaan niiiiin hyvää. Kun seuraksi vielä valmistaa juuresmuusia ja voissa paistettua tuoretta kuhaa ei kotiruoka siitä enää paljoa parane. Eikä tarvitsekaan.




Porkkana-perunamuusi

6 annosta

10 perunaa
3 porkkanaa
noin 2 dl kevytmaitoa
muutama nokare voita
noin 1+1 tl suolaa

Kuori juurekset ja keitä ne suolalla (1 tl) maustetussa vedessä kunnolla kypsiksi. Kaada vesi pois, ja muussaa juurekset käsisurvimella mukavan takaiseksi massaksi. Lisää muutama nokare voita ja maitoa sen verran, että muusin paksuus vastaa toiveitasi. Varo survomasta muusia liikaa tai lisäämästä maitoa liikaa, jotta muusista ei tule liisterimäistä. Mausta lopuksi suolalla, tarkista maku ja tarjoile heti.






Suppilovahverokastike

4-6 annosta

1 l tuoreita suppilovahveroita
4 dl kuohukermaa
suolaa myllystä
mustapippuria myllystä
(maissitärkkelystä)

Puhdista sienet sudilla ja leikkaa kannan puiseva osa pois. Halkaise ainakin isommat sienet pitkittäissuunnassa ja puhdista vielä tarvittaessa. Paista sieniä kuivalla pannulla, kunnes kaikki neste on irronnut ja haihtunut. Mausta suolalla ja mustapippurilla, ja kaada kerma sienten päälle. Sekoittele ja anna kiehua hiljalleen muutaman minuutin ajan. Lisää hieman maissitärkkelystä mikäli haluat kastikkeesta paksumpaa. Tarjoile heti.





sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Vuoden ravintola: Kaskis

Viime keväänä Kaskenmäelle, entisen Kaskenahteen tiloihin avattu Kaskis on todellinen Turun helmi. Ruoka on fine diningia, mutta sopivan rennolla otteella toteutettuna. Ravintola on mukavan pieni ja kotoisasti sisustettu, joten siellä viihtyy varmasti. Henkilökunta on asiantuntevaa, ja annosten ja viinien esittely tapahtuu mutkattomasti ja leppoisasti jutustellen, vaikka paikan ollessa illasta toiseen täynnä tekemistä varmasti riittää. Annokset ovat huikean kauniita, lähiruokapainotteisia ja monivivahteisia. Viinit on mietitty huolella annoksia täydentäviksi ja tarjolla on monia todella mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia. Lisäksi viinien hintataso on varsin kohtuullinen, joten on vaikea keksiä mitään syytä miksi maistelumenun (tai yksittäisen annoksen) nauttisi ilman viiniä. 

Koko pöytäseurueemme tilasi maistelumenun, joka osalla oli vegeversiona. Monesti vegemenu jää perusmenun varjoon, mutta tällä kertaa niin ei todellakaan käynyt. Erityisesti vegemenun metsäsieni-jyväpasta-annos keräsi syöjiensä keskuudessa huikeita kehuja ja lihamenun syöjissä puolestaan kateellisia katseita. Pohdin myös useampaan otteeseen illan aikana miten taidokas kastike todella nostaa annoksen maut täysin uudelle tasolle. Pitää siis muistaa itsekin panostaa aina kastikkeeseen eikä keskittyä liikaa pääraaka-aineeseen! Mutta pidemmittä puheitta illan pääosan esittäjät eli annokset:



Kuuden ruokalajin maistelumenun aloitti sokerisuolattu siika savukalan ja munakokkelin kera. Annos oli täysi napakymppi! Siika suorastaan suli suuhun, ja munakokkeli, hollandaise-kastike ja savukalamousse toivat annokseen sopivasti täyteläisyyttä. Annoksen ainut ongelma oli kun se loppui. Vegemenun ensimmäisestä annoksesta löytyi myös munakokkelia ja hollandaise-kastiketta.


Toisena annoksena pöytään tuotiin päivän riistaa, joka oli hirveä kahdella tapaa valmistettuna. Lisukkeena oli omenaa useammalla eri tavalla. Hirvi ja omena toimivat todella hyvin yhteen ja makeahko kastike täydensi kokonaisuutta. Annos oli kohtalaisen suuri ja saikin miettimään miten selviän seuraavista neljästä annoksesta.


 Vegemenun toisen annoksen pääraaka-aineena olivat linssit.


Kolmas annos oli todella täyteläinen ja ehkä jopa syntisen kermainen maa-artisokkakeitto. Lisäksi lautaselta löytyi päärynää ja muutama taivaallisen makuinen juuressipsi sekä rakuunaöljyä. Täyteläistä makua kevensi vaahtomainen rakenne. Annos oli juuri sopivan kokoinen.


Neljäs annos sisälsi paistettua ahvenfilettä, tilliperunaa ja rapukastiketta. Pakko mainita myös palsternakka, joka oli mykistävän hyvää! En ole yleensä mädin ystävä, mutta tähän annokseen hauen mäti oli loistava valinta. Muutoin mainiota annosta latisti hieman se, että ahvenet olivat paistuneet himpun verran ylikypsiksi.



Vegemenun neljäs annos metsäsieni-jyväpasta räjäytti potin! Pasta oli täydellisesti kypsennettyä ja makumaailma täydensi sienien omaa makua lähes uskomattoman hyvin. Tämän annoksen haluaisin syödä tuplakoossa ensi kerralla!


Viidettä lautasta koristi haudutettu vasikanposki, metsäsienet ja savustettu kaali perunanpuolikkaan kera. Myös tämä annos jäi kerrassaan mainiona mieleeni! Kaalista oli saatu ylellisen makuista ja vasikanposki suli suuhun. Ja sienet... ihania! Kermakastike ei ollenkaan haitannut menoa.


Vegemenun syöjät jaksoivat hehkuttaa myös viidettä annostaan. Lautaselta löytyi seesamiglaseerattua tofua ja wokattua choy sumia. Minä tyydyin katselemaan annoksen kerrassaan raikasta ja samalla sekä mahtipontista että kevyttä ulkonäköä. Lautanenkin oli nappivalinta.


Jälkiruoaksi nautimme tyrnimarjagranitea ja jogurttimoussea, joka oli pirteä lopetus täyteläiselle aterialle. Makumaailma oli todella raikas ja ihastuin tyrniin aivan valtavasti. Älykäs maistelumenun lopetus.


Kaikki tämä 57 eurolla (viinit 38 eur). Voiko sitä ihminen rahojaan ja aikaansa paremmin käyttää? Eikä tullut mieleenkään käydä snägärin kautta kotimatkalla; fine dining voi todellakin olla täyttävää. Kyllä on hienoa, että meillä on Turussa Kaskis! Koskakohan sitä menisi taas uudestaan...


torstai 2. lokakuuta 2014

Vaniljainen omenapiirakka

Vielä ehtii tehdä piirakkaa kotimaisista omenoista! Vaniljainen marjapiirakka on vakituinen kahvipöytämme koristaja (koska se vaan on niiiiiin hyvää), ja ajattelinkin soveltaa samaa ohjetta omenapiirakan tekoon. Lopputulos oli onneksi juuri niin pehmeä ja mehevä kuin toivoinkin. Kunpa tätä ehtisi tehdä vielä toistamiseenkin tänä syksynä...




Pohja:
150 g margariinia
1½ dl sokeria
3 dl Semperin Fin Mix -jauhoseosta
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 kananmuna
Täyte:
3 dl vaniljajogurttia
2 kananmunaa
½ dl sokeria
3-4 kotimaista omenaa
kanelia
Valmista pohja. Nypi rasva, sokeri ja kuivat aineet keskenään. Sekoita joukkoon muna. Anna levätä jääkaapissa tunnin ajan. Valmista sillä aikaa täyte. Sekoita jogurtti, munat ja sokeri keskenään, anna olla jääkaapissa. Taputtele taikina piirakkavuokaan tai irtopohjavuoan pohjalle (ei reunoille!) tasaiseksi levyksi vedellä kostutettujen sormien avulla.  Lado päälle kuorineen ohuiksi leikatut omenasiivut. Ripottele omenoiden päälle reiluhkolla kädellä kanelia ja kaada lopuksi vielä muna-jogurttiseos. Paista piirakkaa 200-asteisen uunin alatasolla noin 40 minuuttia. Mikäli pinta alkaa tummua liikaa laita päälle leivinpaperi. Anna jäähtyä vähintään tunnin ajan ennen tarjoilua, jotta maut pääsevät oikeuksiinsa.
Omenat ennen muna-jogurttipeitettä.