Sointu on Turun keskustassa sijaitseva, menneiden vuosikymmenten tunnelmaa henkivä ravintola, jossa on myös erillinen baariosio. Ulkoapäin Sointu näyttää vaatimattomalta, mutta sille ei kannata antaa liikaa painoarvoa vaan astua rohkeasti sisään. Sointu tarjosi tänä vuonna ystävänpäivänä viiden ruokalajin yllätysmenun, joten päätimme lähteä katsastamaan paikan. Menussa oli yhdistetty vanhoja, jo listalta poistuneita annoksia sekä kevään uuden listan annoksia. Pöytää varatessamme olimme ilmoittaneet yhden ruokailijan olevan gluteeniton, mutta tämä huomioitiin kaiken kaikkiaan odotettua huonommin. Annoksista kyllä poistettiin gluteenia sisältävät ainekset, mutta mitään vastaavaa ei valmistettu tilalle. Gluteeniton ruokailija sai siis aika paljon vähemmän vastinetta rahoilleen kuin perusnautiskelija. Ja lopuksi ennen itse menuun siirtymistä: Pahoittelen kuvien tavanomaista huonompaa laatua. Mukanani oli vain uudenkarhea kännykkäkamera, jonka kaikkia ominaisuuksia en kaiketi osannut hyödyntää. Tai voi sen ajatella niinkin, että kuvatkin henkivät Soinnun rosoisempaa tyyliä.
Keittiön tervehdyksenä tarjoiltiin perunavaahtoa, jonka rakenne oli samettisen pyöreä. Runsas suola sekä herneenversot ja rucola piristivät annosta. Lisäksi pöytään tuotiin leipää ja voita, gluteenitonta leipää ei ollut saatavilla.
Ensimmäinen alkuruoka oli punajuuricarpaccio, kahvia ja vuohenmaitovohvelia. Gluteenittomasta annoksesta vohveli oli jätetty pois. Annos oli mielestämme illan paras, vaikka emme löytäneetkään siitä kahvin makua. Punajuurien kypsyys oli sopiva ja annoksen mittasuhteet olivat kohdillaan. Kaiken kaikkiaan varsin tasapainoinen kokonaisuus.
Lämmintä alkuruokaa saimme odotella yli puoli tuntia, vaikka ravintola ei ollut edes täynnä. Annosten tarjoilurytmi olisi kokonaisuudessaan voinut olla hieman nopeampi, ja näin huomasimmekin tapahtuvan useimmissa viereisissä pöydissä. Toinen alkuruoka oli kirkas merilohikeitto inkiväärin ja mädin kera. Sahrami-sihtruunaruoholiemi oli piristävä vaihtoehto perinteiselle lohikeiton liemelle. Inkiväärikreemi ja mäti toivat annokseen tarvittavaa lisävivahdetta.
Pääruokana eteemme tuotiin kokonaisena paistettu viiriäinen juurespedillä konjakkikastikkeen kera. Vaikka annos oli näyttävä ja viiriäinen moitteettomasti valmistettu, sitä oli hankala syödä. Emme löytäneet kastikkeesta konjakin makua ja vaalea väri sekä liian liemimäinen rakenne eivät sopineet annokseen. Lisäksi punajuuri värjäsi liemen tovin jälkeen vaaleanpunaiseksi, mikä ei ollut visuaalisesti viehättävää. Bataatit ilahduttivat annoksessa. Myös viinirypäleet olivat nokkela lisä.
Ennen jälkiruokaa nautiskelimme juustolajiltelman ananas-rosmariinihillokkeen, spelttinäkkärin (ei gluteenittomassa annoksessa), pähkinäsekoituksen ja tuoreiden yrttien kera. Juustoiksi oli valittu somerolaisen Kolatun tilan valkohomejuusto, tanskalainen sinihomejuusto ja sveitsiläinen Appenzeller, jotka kaikki toimivat mainiosti. Lisäksi annos oli visuaalisesti kaunis ja moniulotteinen, joskin myös aika täyttävä. Ananas-rosmariinihilloke toi tarvittavaa raikkautta, joskin rakennetta olisi voinut vielä pehmentää. Joka tapauksessa maistuva kokonaisuus.
Jälkiruokana tarjoiltiin lämmin (tai pikemminkin kuuma!) sitruunasoufflé suklaan ja mustikkajäätelön kera. Gluteenittomalle ruokailijalle soufflén tilalla tarjoillut melonit olivat melkoinen pettymys. Mustikkajäätelö oli samettisen pehmeää ja maultaan rikasta, mutta se ei välttämättä ollut paras yhdistelmä sitruunakohokkaan kanssa. Lisäksi annoksessa olisi voinut toimia paremmin suklaan sijaan vaikkapa lakritsi. Jälkiruoan kanssa mieheni tilasi Turun Kahvipaahtimon kahvia, joka oli maukasta, mutta joka tarjoiltiin huomattavasti ennen kuin itse jälkiruoka tuotiin pöytään. Tätä tarjoilija kuitenkin pahoitteli.
Viiden ruokalajin ystävänpäivämenu maksoi 49 euroa, joka oli mielestämme kohtuullinen hinta. Viinipaketin olisi saanut 30 eurolla. Yhteenvetona voimme todeta, että Soinnussa on selkeästi yritystä, mutta viimeinen silaus ruokien toteutuksessa jää uupumaan, minkä johdosta ruoka oli hyvän sijaan keskinkertaista. Palvelu oli ystävällistä, mutta tarjoilijoiden työskentelyssä on vielä hiomista - toisaalta hieman kotikutoinen meininki myös erottaa Soinnun muista vastaavanlaisista ravintoloista. Taustamusiikki oli viihtyisää ja ravintolan ilmeeseen sopivaa. Loppukaneettina sanottakoon, että olisimme halunneet viehättyä Soinnusta enemmän kuin mitä tällä kertaa tapahtui. Koska Soinnussa kuitenkin on selkeästi potentiaalia, annamme sille ehkä vielä joskus myöhemmin uuden mahdollisuuden...
Keittiön tervehdyksenä tarjoiltiin perunavaahtoa, jonka rakenne oli samettisen pyöreä. Runsas suola sekä herneenversot ja rucola piristivät annosta. Lisäksi pöytään tuotiin leipää ja voita, gluteenitonta leipää ei ollut saatavilla.
Ensimmäinen alkuruoka oli punajuuricarpaccio, kahvia ja vuohenmaitovohvelia. Gluteenittomasta annoksesta vohveli oli jätetty pois. Annos oli mielestämme illan paras, vaikka emme löytäneetkään siitä kahvin makua. Punajuurien kypsyys oli sopiva ja annoksen mittasuhteet olivat kohdillaan. Kaiken kaikkiaan varsin tasapainoinen kokonaisuus.
Lämmintä alkuruokaa saimme odotella yli puoli tuntia, vaikka ravintola ei ollut edes täynnä. Annosten tarjoilurytmi olisi kokonaisuudessaan voinut olla hieman nopeampi, ja näin huomasimmekin tapahtuvan useimmissa viereisissä pöydissä. Toinen alkuruoka oli kirkas merilohikeitto inkiväärin ja mädin kera. Sahrami-sihtruunaruoholiemi oli piristävä vaihtoehto perinteiselle lohikeiton liemelle. Inkiväärikreemi ja mäti toivat annokseen tarvittavaa lisävivahdetta.
Pääruokana eteemme tuotiin kokonaisena paistettu viiriäinen juurespedillä konjakkikastikkeen kera. Vaikka annos oli näyttävä ja viiriäinen moitteettomasti valmistettu, sitä oli hankala syödä. Emme löytäneet kastikkeesta konjakin makua ja vaalea väri sekä liian liemimäinen rakenne eivät sopineet annokseen. Lisäksi punajuuri värjäsi liemen tovin jälkeen vaaleanpunaiseksi, mikä ei ollut visuaalisesti viehättävää. Bataatit ilahduttivat annoksessa. Myös viinirypäleet olivat nokkela lisä.
Ennen jälkiruokaa nautiskelimme juustolajiltelman ananas-rosmariinihillokkeen, spelttinäkkärin (ei gluteenittomassa annoksessa), pähkinäsekoituksen ja tuoreiden yrttien kera. Juustoiksi oli valittu somerolaisen Kolatun tilan valkohomejuusto, tanskalainen sinihomejuusto ja sveitsiläinen Appenzeller, jotka kaikki toimivat mainiosti. Lisäksi annos oli visuaalisesti kaunis ja moniulotteinen, joskin myös aika täyttävä. Ananas-rosmariinihilloke toi tarvittavaa raikkautta, joskin rakennetta olisi voinut vielä pehmentää. Joka tapauksessa maistuva kokonaisuus.
Jälkiruokana tarjoiltiin lämmin (tai pikemminkin kuuma!) sitruunasoufflé suklaan ja mustikkajäätelön kera. Gluteenittomalle ruokailijalle soufflén tilalla tarjoillut melonit olivat melkoinen pettymys. Mustikkajäätelö oli samettisen pehmeää ja maultaan rikasta, mutta se ei välttämättä ollut paras yhdistelmä sitruunakohokkaan kanssa. Lisäksi annoksessa olisi voinut toimia paremmin suklaan sijaan vaikkapa lakritsi. Jälkiruoan kanssa mieheni tilasi Turun Kahvipaahtimon kahvia, joka oli maukasta, mutta joka tarjoiltiin huomattavasti ennen kuin itse jälkiruoka tuotiin pöytään. Tätä tarjoilija kuitenkin pahoitteli.
Viiden ruokalajin ystävänpäivämenu maksoi 49 euroa, joka oli mielestämme kohtuullinen hinta. Viinipaketin olisi saanut 30 eurolla. Yhteenvetona voimme todeta, että Soinnussa on selkeästi yritystä, mutta viimeinen silaus ruokien toteutuksessa jää uupumaan, minkä johdosta ruoka oli hyvän sijaan keskinkertaista. Palvelu oli ystävällistä, mutta tarjoilijoiden työskentelyssä on vielä hiomista - toisaalta hieman kotikutoinen meininki myös erottaa Soinnun muista vastaavanlaisista ravintoloista. Taustamusiikki oli viihtyisää ja ravintolan ilmeeseen sopivaa. Loppukaneettina sanottakoon, että olisimme halunneet viehättyä Soinnusta enemmän kuin mitä tällä kertaa tapahtui. Koska Soinnussa kuitenkin on selkeästi potentiaalia, annamme sille ehkä vielä joskus myöhemmin uuden mahdollisuuden...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti