Kaskiksessa jälleen

Vuosi on vaihtunut ja se tarkoittaa sitä, että myös Turun Kaskiksessa leikitellään uudella menulla. Sinnikkäiden ponnistelujen seurauksena onnistuimme saamaan pöydän perjantai-illaksi, ja eilen odotuksemme palkittiin kun Kaskiksen ovet avautuivat meille. Kaskiksessa puhaltavat nyt siinäkin mielessä uudet tuulet, että ravintola on siirtynyt helmikuun alusta pelkkään menutarjontaan, jossa on valittavissa neljä tai kuusi ruokalajia. À la carte -vaihtoehtoa ei siis ole enää ollenkaan. Muutos on mielestäni varsin mielekäs, koska suurin osa kävijöistä valitsisi joka tapauksessa menun ja näin ravintola kykenee antamaan siihen täyden panoksensa. Kaskiksen eduksi täytyy ehdottomasti mainita myös heidän täysin saumaton sopeutumiskyky erilaisten erikoisruokavalioiden suhteen. Vegemenuhan löytyy vakiona ravintolan listalta, mutta sen lisäksi esimerkiksi gluteeniton ruokavalio huomioidaan poikkeuksellisen hyvin tekemättä siitä kuitenkaan turhan suurta numeroa. 

Sitten itse asiaan. Amuse bouchena oli porkkanakeittoa yrttiöljyn kera, joka tarjoiltiin todella sympaattisesta, pienestä savikupista. Porkkanan maku oli samalla intensiivinen ja pehmeä, ja yrttiöljy täydensi samettista keittoa loistavasti. Olimme niin innoissamme tästä keittiön tervehdyksestä, että unohdin kokonaan ottaa siitä kuvan. Sorry folks.

Varsinaisen menun aloitti perinteiseen tapaan (ja hyvä niin!) Kaskiksen kalaympyrä, joskin ensimmäistä kertaa ei-vaaleasta kalasta valmistettuna. Lautaselta löytyi siis lohta. Minulla puolestaan lohi oli sattuneesta syystä korvattu katkaravuilla, ja varsin mainiosti toimivat tässä nekin. Erityistä ihastusta aiheuttivat kelta- ja punasipuli, jotka olivat niin rakenteeltaan kuin maultaan täydellisiä. Myös raejuusto sopi annokseen yllättävän hyvin, hirssiäkään väheksymättä. Ja miten oivallinen valinta tuo lautanen olikaan tälle annokselle! Kerrassaan loistava aloitus illalle!

Toisena alkuruokana saimme Kaskiskebabit. Perusversiossa annos tarjoillaan grillihengen mukaisesti paperikääreen sisällä olevasta pitaleivästä, mutta gluteenittomassa versiossa pitaleipä on korvattu paahdetuilla gluteenittomilla leipäkrutongeilla ja annos tarjoillaan lautaselta. Vaikka en ole erityisesti kebabin ystävä, tämä kokonaisuus oli todella maukas! Majoneesissa oli juuri sopivasti potkua ja leipäkrutongit toivat annokseen riittävästi tekstuuria. Kokonaisuus oli täyteläinen, mutta raikas. Miehenikin innostui Kaskiksen grilliruoasta kovasti; hänen kebabinsa hävisi vatsan uumeniin alta aikayksikön. Kahden onnistuneen alkuruoan jälkeen jäimme mielenkiinnolla odottamaan illan keittoa...

...joka täyttikin - ei enempää eikä vähempää - kaikki odotuksemme. Lautaselta löytyi paahdettua punajuurikeittoa, häränposkea ja päärynäkermaa. Lisäksi pöytään kannettiin tummaa leipää ja fermentoitua tattivoita. Keittoon oli onnistuttu saamaan todella intensiivinen punajuuren maku, jota päärynäkerma raikasti sopivasti. Häränposket toivat annokseen lihaisuutta ja purutuntumaa. Setsuurin tyyppistä gluteenitonta leipää kului viipale jos toinenkin keiton kyytipoikana - pisteet maukkaasta leivästä eivät tosin täysin menneet Kaskikselle, sillä tuote oli Suloisten valikoimasta. Joka tapauksessa tämä annos oli ehdottomasti lämpimistä annoksista illan suosikkimme! 

Muutama sananen myös illan juomista. Koska en itse voinut tällä kertaa nautiskella talon viinitarjonnasta, myös mieheni päätti jättää viinit väliin. Sen sijaan hän nautti islantilaisen Einstökin raikasta ja pehmeää vaaleaa alea sekä tummaa ja täyteläistä porteria, jotka molemmat olivat hyviä valintoja. Itse sain viinimäistä tunnelmaa Meinklangin rypälemehusta, josta pidin kovasti, ja joka oli mielestäni todella toimiva alkoholiton vaihtoehto erityisesti kylmien alkuruokien kanssa.

Pääruoat eivät tällä kertaa aivan kivunneet alkuruokien tasolle. Ensimmäisenä pöytään tuotiin paahdettua Kuusiston kuhaa, satay-kastiketta ja kaalipaistosta. Satay-kastike oli sinänsä hyvää, mutta se peitti turhan paljon laadukkaan, läheltä pyydetyn kuhan makua - loistava kalaraaka-aine tuntui menevän hieman hukkaan. Kaalipaistos oli iloinen yllätys, mutta se dominoi mielestämme annosta liikaa. Vaikka pohjalla maistui raikkaan hapokas liemi, annos olisi kaivannut vielä jonkin lisäulottuvuuden. Rankkasimme tämän annoksen menukokonaisuuden jumbosijalle.

Lihapääruokana tarjoiltiin paahdettua härän marmorifileetä, puikulaperunapyreetä ja madeirakastiketta. Liha oli odotetusti annoksen kuningas ja pyree toimi sen kaverina mainiosti. Madeirakastike puolestaan toi makeudellaan annokseen mielenkiintoa, ja rapeiksi jätetyt pienet maa-artisokkakuutiot olivat oiva lisä. Koska edellinen annos oli ollut todellinen kaalien ilotulitus, emme olisi kaivanneet kaalia enää tähän toiseen pääruokaan. Lisäksi hyppysellinen lisäsuolaa olisi voinut kohottaa annoksen seuraavalle tasolle.

Jälkiruoka korjasi menun kurssin eittämättä takaisin vakuuttavan hurmaavalle Kaskis-tasolle. Annos oli nimetty hauskasti Xoco Kaskikseksi. Pääkomponentteina toimivat minttujäätelö, maitosuklaaparfait ja snickerskastike. Perusversiossa oli lisäksi mantelista (?) kuivakakkua. Minttu maistui jäätelössä vahvasti raikastaen muutoin varsin suklaisen annoksen. Lämmin kastike toi hyvän makunsa lisäksi yllätyksellisyyttä muutoin kylmään jälkiruokaan. Tummat viinirypäleet olivat kekseliäs ja kaunis valinta. Vaikka vatsamme olivat jo natista liitoksistaan, halusimme ehdottomasti syödä lautaset puhtaiksi. Xoco Kaskis oli nappisuoritus menun päätökseksi!

Lopuksi voimme todeta, että Kaskiksen mutkaton, mutta varsin asiantunteva, palvelu on yhä ravintolan valttikortti taidokkaan ruoanlaiton lisäksi. Kuuden ruokalajin menu irtoaa edelleenkin mieltä ja makunystyröitä ilahduttavaan 59 euron hintaan. Mikäli siis onnistut saamaan pöytävarauksen Kaskiksesta, kannattaa sinne todellakin mennä. Hyvä ruoka on elämys.

Tsekkaa myös aiempi postaukseni Kaskiksesta.